Ohjeita etsiessä ongelmana ei usein ole dokumentaation löytäminen, vaan sen paljous. Sisäisten ohjeiden lisäksi Internetistä löytyy myriadeittain tietolähteitä, joiden läpikäyminen saattaa olla turhauttavaa.
Tämän dokumentin tarkoitus ei ole toimia kaikenkattavana linkkilistana eri ongelmien ratkaisussa, vaan opastaa lukija itse löytämään oikean tiedon äärelle.
Jos totesit ohjeet harhaanjohtaviksi tai epäselviksi toivon että lähetät sivujen ylläpitäjälle palautetta.
23.10.2003 Ilpo Nyyssönen
Päivitetty linkit paremmin ajan tasalle.
Seuraavassa luettelossa on eri ongelmatyypit jaettu karkeasti muutamaan ryhmään. Jäsentely ei silti kuvaa täysin ohjelähdettä, vaan antaa vain yleisen kuvan sen luonteesta.
Useimmista komennoista saa lyhyen opasteen kirjoittamalla komento --help. Valitsimet -h tai -? saattavat myös toimia.
Vuorovaikutteisissa ohjelmissa on sisäisiä ohjetoimintoja, esimerkiksi bashissa komento help.
man-sivut eivät sovellu järjestelmän käytön opetteluun, vaan toimivat parhaiten nopeana tapana selvittää ennestään tutun asian käyttötapa. Man-sivuja luetaan yleensä komennolla man. Man-sivuilta löytyy myös muuta hyödyllistä tietoa. Katso esimerkiksi man hier ja man ascii.
Manuaalisivut on jaettu kahdeksaan osioon ja joskus on tarpeellista erottaa minkä osion manuaalisivut haluaa. Esimerkiksi man -S 1 crontab on
ohjelman nimeltä crontab manuaalisivu, kun taas man -S 5 crontab kuvaa crontab-asetustiedoston käytön.
Emacs on etenkin ohjelmoijalle nopea tapa etsiä tietoja man-sivuilta. Esimerkiksi kirjoitat editoriin ls ja tämän jälkeen M-x manual-entry. Tässä M tarkoittaa
Meta, jona yleensä toimii ALT tai ESC-näppäin. Graafisessa ympäristössä manuaalisivuja voi tutkiskella esimerkiksi ohjelmilla kdehelp tai
xman.
Man-sivujen tehokas käyttö vaatii liittymän hakutoiminnon hyödyntämistä. Esimerkiksi ajastuksesta tietoja haluava saattaisi komentaa man -k schedule.
Sivun sisällä hakukomentona toimii /. Oikeiden hakusanojen arvailu saattaa olla osaavallekin käyttäjälle hankalaa ja man-sivun litteä dokumentin rakenne ei
sovellu kovin hyvin laajoihin dokumentteihin.
Info-järjestelmä on man-sivujen korvaajaksi suunniteltu tietolähde ja se on tällä hetkellä GNU-projektin
virallinen dokumentointiformaatti. Pääosin jälki on manuaalisivuja parempaa, mutta tarjonta ei ole yhtä kattava. Hypertekstiominaisuudet paikkaavat
man(7):n puutteita, mutta käyttöä hieman himmentää infon oletusliittymän hankalakäyttöisyys.
Emacs-editorissa on käyttökelpoinen info-liittymä, johon pääset näppäimillä C-h i, missä C tarkoittaa control-näppäintä. Jos esimerkiksi arkistointi-komennon
tar manuaalisivu tuntuu hankalalta, kannattaa vilkaista info-sivuja samasta aiheesta. Tarin infosivuihin pääset käsiksi avaamalla Emacsin,
näppäilemällä C-h i, jonka jälkeen painat g (goto node) ja kirjoitat tar[enter].
Ohjelman mukana tuleva dokumentaatio. Taso vaihtelee erittäin hyvästä erittäin huonoon ja parhaimmillaan on hyvä tietolähde tietyn ohjelman käytön opiskeluun. Joidenkin ohjelmien kohdalla ainoat ohjeet löytyvät /usr/doc tai /usr/share/doc hakemistosta, esimerkkinä xv.
Useissa distribuutioissa käytetään tällä hetkellä rpm-nimistä paketinhallintatyökalua. Itse pakettitietokanta sisältää itsessään paljon hyödyllistä informaatiota.
Jokaisesta paketista saa lyhyen kuvauksen kirjoittamalla rpm -qi paketin_nimi, joissa hyvässä tapauksessa kerrotaan ohjelman kotisivu, lisenssi ja lyhyt
kuvaus ohjelman käyttötarkoituksesta. rpm-kanta sisältää tämän lisäksi tiedot paketissa olevista ohje- ja konfiguraatiotiedostoista, jotka saat esille -qc
ja -qd-valitsimilla.
Debianissa rpm:ää vastaava työkalu on dpkg.
Useimpien rautayhteensopivuuskysymysten ratkaisu löytyy kernelin dokumentaatiosta. Tietoa on esimerkiksi isdn-asennuksesta, ytimen moniprosessorituesta, sekä paljon muusta. Lisäksi ytimen lähdekoodin hierarkiassa on paljon .README-tiedostoja, sekä iso osa lähdekoodista on hyvin kommentoitua (C-kielessä merkkien /* ja */ välillä oleva teksti tarkoittaa ohjelmoijan kommenttia). Kommenteissa, sekä README-tiedostoissa on usein tietoa eri laitteiden yhteensopivuudesta, sekä ongelmista.
Esimerkki:
K: Mitä eroa on /dev/random- ja /dev/urandom-tiedostoilla? (jotka molemmat tuottavat satunnaislukuja, kokeile vaikkapa cat /dev/random)
V: Komento grep urandom $(find /usr/src/linux -name \*.c) etsii sanaa urandom kaikista ytimen lähdekoodissa olevista .c-päätteisistä tiedostoista.
Tällä tavalla huomataan, että tiedosto drivers/char/random.c sisältää mielenkiintoisen näköistä tekstiä kyseisestä asiasta. Oikea vastaus jätetään lukijalle
selvitettäväksi komennon less /usr/src/linux/drivers/char/random.c avulla.
HOWTO on ohjeistus tietyn ongelman ratkaisuun. Se on LDP:n koordinoima, erinomainen tietolähde. Eräs kunnianhimoisimmista HOWTOista on Linux Hardware Compatibility HOWTO, jonka tavoitteena on selvittää, mitkä oheislaitteet toimivat Linuxin kanssa.
Linux Documentation Project eli projekti Linuxin dokumentoimiseksi on kattava kokoelma Linuxiin liittyvää hyvin järjestettyä informaatiota. Sen tarkoituksena on ohjailla kaikkea Linuxiin liittyvää dokumentointia ja koota niistä järkevä kokonaisuus. LDP:n tuotoksena on syntynyt mm. kirjoja joista löytyy mielenkiintoista sulateltavaa niin aloittelijalle kuin ATK-alan ammattilaisellekin.
Linux-aiheisista ryhmistä parhaimpia ovat comp.os.linux-hierarkian ryhmät. Useimmista uusista ohjelmista tulee ilmoitus comp.os.linux.announce-ryhmään. On olemassa myös suomenkielinen sfnet.atk.linux. Nyysseistä selviävät usein hyvinkin erikoiset onglemat Google Groupsin avulla.
Joillakin uutisryhmillä on FAQ-tietokantansa, esimerkiksi: sfnet.atk.linux-ryhmän epävirallinen FAQ.
FAQ:t ovat usein kysyttyjä kysymyksiä. Useimmat "fakit" löytyvät ko. ohjelman tai projektin kotisivuilta. Hyvin tehdystä FAQ:sta on paljon apua ongelmatilanteissa.
Useimmilla projekteilla on oma postituslista ja arkistot löytyvät yleensä projektin kotisivuilta. Linux-kernel-postituslistasta saa läheisen näkymän Linuxin kehitykseen.
Linux-kernel-postituslistalla on myös oma FAQ.
Request for comments. RFC:t ovat teknisiä dokumentteja Internetissä käytettävistä protokollista ja tekniikoista. Käytännössä ne määrittelevät "Internet-standardin".
Lähes kaikki jakelupaketit sisältävät omaa dokumentaatiota, jotka löytää parhaiten ko. distribuution kotisivuilta. Useimmiten ohjeet kattavat ainakin asennuksen. Esimerkikkeinä jakelupaketeista: Redhat, Debian ja SUSE.
Sunsiten ftp-palvelin on maailman suurin Linux-tiedostojen lähde, mutta useimmiten kannattaa säästää kaistaa ja hermojaan ja tutustua Funetin Linux-arkistoihin.
WWW:n tarjonnan esittely järkevässä laajudessa ei ole perusteltua tässä dokumentissa. Parhaiten pääsee alkuun, kun opettelee hyödyntämään tehokkaasti erilaisia hakukoneita, kuten Googlea.
Kuukausittain ilmestyy Linuxiin keskittynyt lehti. Sitä löytää useimmista hyvin varustetuista kirjakaupoista ja lehtikioskeilta. Edellisen rinnalle on syntymässä myös uusi julkaisu nimeltään Linux Magazine.
Linuxista on ilmestynyt suosion myötä hyvin paljon tietoa painettuna, jota löytää parhaiten Dataclubista. Useimmat O'Reillyn opukset ovat mainioita tietolähteitä. Käännöskirjojen suomennosten taso on varsin vaihtelevaa, joten niitä ostaessa kannattaa olla varovainen. Oma suosikkini johdatuksena Unixin käyttöön on Kerningham and Pike, Unix Programming Environment.
Helpoin tapa hankkia ohjeita on turvautua muiden Linux-käyttäjien apuun. Internet on pullollaan Linux- ja Unix-ammattilaisia, jotka mielellään vastaavat hyviin kysymyksiin. Jos kysymys on selkeä ja se on suunnattu oikealle foorumille, siihen saa hyvin todennäköisesti vastauksen.